Hinnakasta

Onni menee ohi, kun vitkastelee. Kuinka siinä aina käykin niin?
Jostakin bongaat hyvän matkatarjouksen. Innostut ja suunnittelet kesäloman.
Sen jälkeen homma tipahtaa jäihin.
Kuluu viiko tai toinenkin ja hinnat ovat jo tuplaantuneet.
Itseäänhän siitä voi vain syyttää.
Harmittaa, ettei useista epäonnisista aikeista huolimatta ole sisäistänyt nopean toiminnan tuomia säästöjä.
Kesälomahan tulee kuitenkin. Maksoi mitä maksoi.
Tällaiselle tarjoushaukalle ei vain tahdo tavanomainen ovh mennä nielemälläkään alas.
Harmi, ettei matkoissa ole kierrätysvaihtoehtoa. Nk. kirpparihintaa.

Oppiminen on muutoinkin taitolaji. Itseään vanhemmilta ihmisiltä on elämän aikana tullut useampi neuvo, ohje ja vitosen vinkki, mutta pääsääntöisesti kaikki on opittava henkilökohtaisesti kantapään kautta.
Luultavammin sellaisia tunnepuolen kokemuksia ei voi kukaan tarjota valmiina, vaan ihmisen on aina ensin itse langettava. Noustava ylös ja varoitettava nuorempaa sukupolvea.
Viisaus ei todellakaan asu meissä.
Nimimerkillä olisi kannattanut ainakin uskoa, että lapset ovat vain hetken pieniä.
Enemmänkin olisi voinut nauttia niistä ajoista.
Ehdottomasti stressata vähemmän.
Parhaansa sitä tietysti aina tekee, mutta aikaansa kannattaisi vaalia ja säännöllisesti pysähtyä kuulostelemaan, miltä sisuksissa tuntuu kulloinkin.

Senkin taidon oppii vasta ajan kanssa ja aikuisena.