Arki

Silloin kun arki viedään alta, tajuaa sen olevan koko elämän perusta.
Vaihtokauppa yläkerran kanssa alkaa välittömästi.
Kaikki pelot ja uhat maksimoituvat. Sängyn alla olleet möröt kasvavat kattoon saakka.
Sitä irtaantuu todellisuudesta.

Pitemmän päälle oma minuus kutistuu ja seinät työntyvät raskaina päälle. Kaiken painon alla tuskin pystyy hengittämään.

Järjen tasolla tietää, että arkeen palataan aikanaan ja sairastamiselle täytyy antaa aika ja tila, mutta minkä sitä ihminen itselleen mahtaa?

Ja tässä ollaan niitä järkeviä aikuisia, kohta nelikymppisiä, jotka pyörittävät maailmaa.
HAH!

Totuus

Sitähän minäkin. Lapsi nro1 kipeänä. Paranemiseen mahdollisia vuorokausia takataskussa 6kpl.
Jännäksi menee.
Vielä ehtii muutkin.

Tunnelma vetäytyy ankean harmaaksi. Odottavan aika saa taas uutta syvyyttä. Voiko todella elämänhalun menettää vastoinkäymisistä?
Kyllä - ainakin hetkellisesti.

Tänään olen muutoinkin saanut tarpeekseni monesta asiasta, etenkin junteista ihmisistä, joista paistaa sydämen ja akateemisen sivistyksen puute isoilla kirjaimilla kirjoitettuna.
Voisinpa vetäytyä sivistyneeseen keskiluokkaiseen kuplaani. Voisinpa lukita kuplani tarvittaessa. Säätelisin sen avaamista vain ja ainoastaan oman jaksamiseni puitteissa.
Kieltäytyä näkemästä ja kuulemasta ympärillä olevia ääliöitä.
Ei voi mitään. Oma suu säppiin ja sänkyyn. Unesta uutta puhtia.

Todennäköisyys

Kurkussa pistelee siili.
Mikä on todennäköisyys sairastumiselle, kun loma odottaa lähitulevaisuudessa?
Arvelisin, että noin 150%
Tunnollinen luonne sairastaa lomilla.
Erityisen kivuliasta on lentää 10h kohti lämpöä, jos pää on täynnä räkää.

Mutta niinhän se menee, jollen minä niin jompikumpi lapsista tai mies.
Jollei mene, niin saa tuntea äärimmäistä kiitollisuutta. Ainakin hetken.